ARCturus

Pimeällä näkyvä tähtitaivas on aina innostanut ihmisiä taivaan tarkkailuun ja ruokkinut mielikuvitusta ihmeellisiin tuntemuksiin ja kuvitelmiin. Taivaan ilmiöitä voi havainnoida myös päivällä. Havainnointi luonnossa on opettavainen ja antoisa tapa opiskella avaruuden salaisuuksia. Se myös antaa jokaiselle ihmiselle konkreettisen kokemuksen ihmisen pienuudesta suunnattoman avaruuden keskellä.  Alla olevassa kuvassa on Lapin kota, jonka sisällä keskellä palaa nuotio valoa ja lämpöä antaen. Avoimesta kattoristikosta nousee harmaa savu tähtikirkkaaseen pakkasilmaan. Kuva on otettu keskiyöllä poromies J. Eiran laavulla Suomen Lapissa Munavuomassa tähtikuvauksen lomassa (kuva IH, Finland)

1)  Kouluaikana voi havainnoida Aurinkoa ja jopa Kuuta. Aurinkohavainnoissa voi tutkia maapallon pyörimisnopeutta kepin varjon siirtymisen avulla. Auringon korkeutta voi määrittää maiseman, kepin tai astrolabin avulla. Varsinkin pienemmille oppilaille riittää Auringon korkeuden määritys maisemamerkkeihin nähden. Päivällä vaalean kelmeänä näkyvä Kuu on mukava löytö oppilaille.

2) Aurinkoisena päivänä on mahdollista tutkia Auringon pintaa ja yrittää löytää auringonpilkkuja. Aurinkoahan ei saa katsoa suoraan paljain silmin eikä millään havaintolaitteella, jossa ei ole aurinkosuodinta. Paras tapa Auringon pinnan havainnointiin on tutkia maassa olevalle tai seinään kiinnitetylle paperille eri tavoin saatua Auringon kuvaa.

Suuren ryhmän jäsenten samanaikaiseen Auringon pinnan havainnointiin sopii halpa ja helppo pahvilevymenetelmä. Jokaisella oppilaalla tai oppilasparilla on kaksi vähintään vihkon kokoista paperia tai pahvia. Toiseen tehdään harpilla keskelle reikä. Toinen, mielellään vaalea pahvi, toimii kuvan näyttöpintana. Oppilas asettuu selin Aurinkoon ja pitää reikäpahvia edessään sekä kuvapahvia sen takana. Auringon kuva näkyy kauniisti taustapahvilla. Jos kuvan saa esille suurempana, voi havainnoida myös auringonpilkkujen esiintymistä.

Hauska havainnointitilanne saadaan joskus itse luonnon omia ’havaintovälineitä’ käyttämällä. Jos lähistöllä on sopivan pieni lehtipuu, voi sen lehtien siivilöimästä varjokuvasta erottaa lukuisia pieniä Auringon kuvia, joissa voisi erottua myös pilkkuja.

3) * Edellä mainituilla Auringon kuvien tarkkailumenetelmillä voidaan seurata myös auringonpimennyksen etenemistä. Eri vaiheista voi ottaa valokuvia tai voi videoida koko tapahtuman.

4) * Pimeän taivaan havainnointi edellyttää riittävän valottoman havaintopaikan löytämistä. Koulujen läheisyydessä on aina valoisia kohteita, joten ryhmän kanssa on mentävä esimerkiksi puistoon tai kauemmaksi asutuskeskuksesta. Pelkkä havainnointi ja tähtikuvioiden tunnistaminen eivät vaadi täydellistä pimeyttä, mutta tähtitaivasta kuvattaessa se on tarpeen hyvän tuloksen saamiseksi.

Oppilaat yrittävät aluksi tunnistaa tähtikuvioita tähtikartan avulla omatoimisesti. Asiantuntija neuvoo tarvittaessa etsinnöissä ja kartan käytössä. Löydöistä voidaan keskustella yhdessä. Oppilaat voivat piirtää omia löytöjään paperille tai tietokoneella. Kuvassa näkyy kauniisti erottuva Orionin tähtikuvio matalalla metsän yläpuolella kirkkaana talvi-iltana (IH, Finland).

5) * Tunnistetaan kirkkaimpia tähtiä eri tähdistöistä. Opetellaan tuntemaan kuuluisimmat tähdet nimeltä. Verrataan näiden tähtien väriä ja kirkkautta tähtikirjoissa annettuihin todellisiin arvoihin.

6) * Komeettoja voi harvoin havainnoida. Yleensä se onnistuu vain kiikarilla tai kaukoputkella. Joskus on voitu nähdä komeetta jopa paljain silmin (esimerkiksi Hale-Bopp vuonna 1997).

7) * Maata kiertää lukuisia satelliitteja. Auringonvalon heijastuessa niistä ne näyttävät tähdiltä, mutta liikkuvat hitaasti tähtiin nähden. Välillä ne häviävät näkyvistä kokonaan tai hetkeksi, kun heijastuskulma muuttuu. Satelliitin rata näkyy viiruna pimeää tähtitaivasta pitkään valotettaessa. Avaruusasema ISS näkyy ajoittain hyvin kirkkaana ja nopeasti liikkuvana pisteenä. Sen mahdollinen näkyminen on ilmoitettu eri tiedotusvälineissä.