ARCturus

Menneinä vuosisatoina merimiehillä ei ollut nykyisen kaltaisia paikanmäärityslaitteita, vaan heidän oli suunnistettava aavalla merellä luonnon antamin apukeinoin. Taivaankappaleet viestittivät heille sekä aikaa että ilmansuuntia. Pilvisellä tai myrskyisellä säällä purjehtiminen on ollut varmasti vaikeaa. Auringon laskettua taivaalla näkyvät tähdet näyttivät merimiehille suuntaa (kuva IH, Finland).

 

Tavoite: Oppia tuntemaan merenkulun tähdet ja harjoitella suunnistamista niiden avulla.

 

Tutkimuksia: Tutustutaan oppilaiden kanssa entisaikojen merenkulkijoiden olosuhteisiin erityisesti suunnistuksen ja ajanmäärityksen näkökulmasta. Näistä aiheista oppilaat laativat lähdeaineiston perusteella lyhyet kuvaukset luokalle esitettäväksi ja yhteisen keskustelun pohjaksi.

Nykyaikaisessa paikan- ja ajanmäärityksessä merimiehillä on käytössään tarkat ja nopeat sähköiset laitteet jokaisena hetkenä. Ennen ei niin ollut. Ainoa tietolähde aavalla merellä ennen alkeellisimpiakaan teknisiä laitteita oli meren yllä kaartuva taivas.  Aurinko ja Kuu olivat heille tärkeitä taivaankappaleita tiedon hankinnassa. Merimiehet oppivat myös  tuntemaan tähtikuvioita ja tähtitaivaan liikkeitä.

Kravun kääntöpiirin pohjoispuolella Aurinko, Kuu ja osa tähdistä näyttää maapallon pyörimisen vuoksi nousevan idän suunnalta, kiertävän radallaan etelän kautta ja laskevan länteen. Lähellä pohjoisnapaa olevat tähdet eivät laske horisontin alapuolelle, joten niitä sanotaan sirkumpolaarisiksi eli navanympärystähdiksi. Kauriin kääntöpiirin eteläpuolella Auringon ja joidenkin tähtien kierto tapahtuu pohjoisen kautta. Kääntöpiirien välisellä alueella tilanne on monimutkaisempi. Osan vuodesta nämä taivaankappaleet kiertävät pohjoisen kautta, osan etelän kautta.

Merimiehet tunsivat nämä taivaankappaleiden säännölliset liikkeet ja oppivat hyödyntämään niitä. He käyttivät noin 30 kirkkainta tähteä ilmansuuntien ja sijaintinsa määrittämiseen. Näitä tähtiä sanotaan merenkulun tähdiksi. Nykyaikaisten suunnistusvälineiden aikakaudella merimiehiä opetetaan tuntemaan nämä tähdet ja hyödyntämään niitä.

Seuraavissa tehtävissä tutustutaan muutamiin merenkulun tähtiin pohjoisella pallonpuoliskolla. Opitaan muutamia suunnistuksia lähtien kaikille tutusta tähtikuvioista, Otavasta.

1)  Otava on tuttu seitsentähtinen kauhamainen kuvio pohjoisella taivaalla. Otava kuuluu Ison Karhun tähdistöön. Otetaan mittatikuksi ja suunnaksi kauhan pohjan kahden viimeisen tähden väli ja jatketaan 5 mittatikun matka viimeisestä tähdestä eteenpäin.  Kohde on Pohjantähti eli Stella Polaris, joka kuuluu Pienen Karhun tähdistöön.

2)  Valitaan mittatikuksi Otavan kauhanvarren kahden ensimmäisen tähden väli ja jatketaan taaksepäin varren kaaren suuntaan 5 askelen verran. Kohde on Arkturus Karhunvartijan tähdistössä.

3)  Jatketaan samaa kaarta vielä 5 askelta lisää ja uusi kohde on Spica Neitsyen tähdistössä. Se on hyvin lähellä ekliptikaa.

4)  Otetaan uudeksi mittatikuksi Otavan 4. ja 6. tähden väli ja jatketaan kauhasta poispäin 4 mitan verran. Kohde on Pollux, Kastorin kaksoisveli Kaksosten tähdistössä.

5)  Kaksosten väli mittana jatketaan 6 askelta pohjoista kohti. Kohde on melko kirkkaana loistava Capella Ajomiehen tähdistössä.

6)  Käännytään äskeisestä tulosuunnasta oikealle 90º ja kuljetaan sama 6 askelta, kohdataan Härän tähdistön häijy silmä Aldebaran.

7)  Jatketaan Pohjantähden ja Capellan välimatkan verran samaan suuntaan etelää kohti, kohdataan kuuma ja kirkas Rigel Orionin tähdistössä.

8)  Rigelin pohjoispuolella nähdään 3 tähden Väinämöisen vyö, jonka suuntaa jatketaan 6 vyön askelen verran etelään. Erittäin kirkas sinivihreänä välkkyvä tähti on Sirius Ison Koiran tähdistössä. Se on taivaan kirkkain tähti.

9)  Yhtä kaukana Pohjantähdestä ja vastakkaisella puolella kuin Capella löytyy välkkyvä Vega Lyyran tähdistössä. Se on pohjoistaivaan toiseksi kirkkain tähti.

Päivällä merimiehet hyödynsivät Auringon liikkeitä, yöllä tähtien ja Kuun liikkeitä. He oppivat määrittämään sijaintinsa leveys- ja pituusasteen mittaamalla tähtien ja Auringon korkeutta. Taivaankappaleiden liikkeitä seuraamalla he oppivat tietämään kellonajan.

 

Menetelmät: Tähtikarttoihin tutustuminen, suunnistuskartan piirtäminen, luonnossa testaaminen.

 

Materiaalit: Tähtikartat, tähtiluettelot.

 

Pohdittavaa: Miksi merimiesten on nykyaikanakin osattava suunnistaa tähtien avulla? Miten toimitaan silloin, kun ollaan kaiken ajan ja paikan tiedon ulottumattomissa?

 

Tulosten tarkastelua: Testataan saatuja suunnistuskarttoja luonnossa. Käytetään sormimittoja tai keppejä mittatikkuina ja tarkistetaan suunnistuskartan ohjeet. Keskustellaan merimiesten nykyisten laitteiden eduista, mietitään puutteita.

 

Vinkkejä: Valkoisena kopioituun tähtikarttaan voidaan merkitä suunnistusreitit eri väreillä. Yhteistä havainnointia helpottaa, kun voi opastaa värien avulla seuraavaa siirtoa.

 

Asiasanoja: Tähtikartta, tähtiluettelo, ajanmääritys, paikanmääritys, kompassi, sekstantti, leveysasteen määritys, pituusasteen määritys, longitudi, altitudi.

 

---