Navigation 2


Tulosta tämä sivu
Tähdistö

Tähdet eivät ole jakautuneet tasaisesti taivaalla. Öiselle taivaalle katsellessaan ihmiset ovat havainneet tai mieltäneet niistä muodostuvan erilaisia kuvioita tai ryhmittymiä. Nämä muodot ovat innostaneet heidän mielikuvitustaan luomaan mitä mystisimpiä tarinoita ja jopa elollisia hahmoja niiden ympärille.  Todellisuudessa samaan kuvioon kuuluvat tähdet voivat fyysisesti sijaita hyvinkin kaukana toisistaan. Näemme ne yhdessä vain katselusuunnassa. Muualta avaruudesta katsottuna tilanne olisi aivan toisenlainen. Näin on tilanne muun muassa kuvassa näkyvällä Otavalla (kuva IH, Finland).

 


 


Tavoite: Oppia tunnistamaan tavallisimpia tähdistöjä ja niiden kirkkaimpia edustajia.

 


Tutkimuksia: Päiväntasaajan pohjoispuolella asuvat ihmiset näkevät ja tunnistavat parhaiten pohjoisnavan ympäristön tähdistöt päiväntasaajalle ja hieman sen eteläpuoliselle alueelle asti. Eteläisen pallonpuoliskon ihmiset näkevät taivaanpallon vastakkaisen puolen eli etelänavan ympäristön tähdistöt. Koko taivaanpallon tähdistöjen opiskelu on liian laaja oppilaille. Riittää, kun opiskellaan omaa tuttua tähtitaivasta ja sen tähdistöjä. Jokaisella oppilaalla on käytössä tähtikartta. Sen käyttö opetetaan aluksi kaikille. Tähtikarttaa pidetään pään yläpuolella niin, että karttaan merkityt ilmansuunnat ovat oikein.

 

1) Tähdistöihin tutustuminen on hyvä aloittaa luonnossa havainnoimalla, tähtikarttaa käyttäen tai opettajan opastuksella. Seitsemän tähden muodostama Otavan kuvio on lähes kaikille entuudestaan tuttu. Se etsitään ensin. Keskustellaan sen tähtien nimistä ja kuvion erikielisistä merkityksistä. Englannin kielessä Otavasta käytetään nimitystä Big Dipper ja ruotsinkielessä Karlavagnen. Otavan avulla löytyvät helposti Pohjantähti sekä lähellä näkyvät tähdistöt kuten w-kirjainta muistuttava Kassiopeja, T-kirjainta muistuttava Perseus sekä maljaa kuvaava Pohjan Kruunu.

Etsitään tähtikartan avulla kaikki näkyvissä olevat sirkumpolaariset eli pohjoisnavan lähiympäristön aina näkyvissä olevat tähdistöt. Monista tähdistöistä tunnistetaan vain pieni osa sen tähdistä. Esimerkiksi Otavan seitsentähtinen ’kauha’ on vain pieni häntäosa Ison Karhun tähdistöstä. Keskustellaan tähtien jakautumisesta sekä tähdistöjen keskinäisestä sijoittumisesta taivaanpallolle. Samalla voi tarkentaa Eläinradan tähdistöjen muodostaman vyöhykkeen eli ekliptikan merkitystä.

2)  Tutustutaan luonnossa havainnoiden muutamiin hyvin kirkkaina loistaviin tähtiin ja keskustellaan lähdekirjojen tietojen pohjalta niiden olemuksesta, lämpötilasta, kehitysvaiheesta sekä etäisyydestä. Tutustumisen arvoisia tähtiä ovat esimerkiksi Lyyran tähdistön Vega, Ison Koiran tähdistön Sirius sekä Ajomiehen tähdistön Capella. Nämä tähdet alkavat näkyä jo iltahämärän aikaan, vaikka taivas ei ole vielä kokonaan pimentynyt. Illan tultua taivaalla nähdään lisää huomattavia tähdistöjen edustajia, jotka on hyvä tuntea tähtisuunnistusta varten. Tällaisia helposti tunnistettavia kohteita ovat muun muassa Leijonan Regulus, Pienen Koiran Procyon, Karhunvartijan Arcturus sekä Orionin tähdistön edustajat Betelgeuze ja Rigel.

3)  * Pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöjen systemaattiseen opiskeluun on tarjolla opetusmateriaali, jonka opetuksellinen merkitys perustuu ns. ’lumipallo’-efektiin. Tämä tarkoittaa sitä, että opetus aloitetaan pienestä tutusta kohteesta (yleensä Otava) ja siitä edetään lähiympäristön tähdistöihin yksi kerrallaan vanhaan liittäen. Näin oppilaalla on koko ajan edessään osa tähtikartasta, jossa on sekä vanhaa, jo opittua että uutta, siihen kytkeytyvää. Menettelyn avulla vanha tieto tulee kerratuksi, ja uusi tieto on helppo liittää siihen.

4)  * Lisätään kuhunkin tähdistöön sen kirkkaimman tähden nimi. Mielenkiinnon mukaan voi taustalle hahmotella myös mytologisen taruston hahmon. Kirjallisuudesta löytyy useita versioita näistä tarustoista. Oppilaat voivat tutustua erilaisiin tulkintoihin ja kehitellä halutessaan myös omia hahmoja. Keskustellaan oppilaiden kanssa hahmojen historiasta ja tarpeellisuudesta.

5) * Tutkitaan eteläisen pallonpuoliskon tähtikarttaa. Keskustellaan tähdistöjen nimistä ja niiden historiallisista taustoista. Etsitään nimeltä kirkkaimpia tähtiä. Vertaillaan keskenään pohjoisen ja eteläisen taivaan tähtikarttoja.

 


Menetelmät: Luonnossa havainnointi, tähdistöjen opiskelu tietokoneen tai kirjallisuuden avulla. Tähdistöjen kokoaminen pistekartoista. Historiallisiin taustoihin perehtyminen kirjallisuuden ja Internetin avulla.

Materiaalit: Tähtikartat, piirustusvälineet, värejä, kalvoja, planisfääri.

Pohdittavaa: Miksi mytologia kehittyi? Miten hahmojen olemus syntyi? Osa tähdistöistä muistuttaa hahmoaan, mutta suurin osa ei. Voisiko hahmojen muoto ja olemus muuttua vielä nykyaikana? Mitä nykyihminen ajattelee mytologiasta? Millainen olisi tulevaisuuden tähtitaivas?

Tulosten tarkastelua: On tärkeää korostaa oppilaille, että mytologia ei ole tähtitiedettä, vaan ihmisten mielikuvituksen luomaa viihdettä. Millainen olisi antiikin maailmankuva nykyaikaan ja tämän päivän ihmisten ajatteluun muunnettuna? Mitä samanlaista ja mitä uutta näkemystä voisi löytyä?

Vinkkejä: Tähdistöjen opettamiseen pistekarttojen avulla kannattaa varata runsaasti aikaa, että kertaamisvaikutus tulisi täysin hyödynnetyksi. Uuden liittäminen vanhaan vaatii aina sulattelua, se ei ole pelkkä tekninen suoritus. Pistekartat.

Asiasanoja: Tähdistö, Eläinrata, ekliptika, tähtikartta, planisfääri, mytologia.

 


Previous page: Tähti
Seuraava sivu: Merenkulun tähdet